Mitä ajattelen luomusta?

Tällä viikolla minulta kysyttiin, että mitä ajattelen luomusta. Vastasin, että minulle luomu yksin ei kerro koko totuutta. Tuotantotavan yhteydessä tulisi käsitellä myös tuotantosuuntaa (kasvinviljely, sika, nauta, siipikarja..) ja määritellä tuotannon sijainti. Lisäksi tulisi ottaa huomioon vallitseva toimintajärjestelmä.

Esimerkiksi Suomessa vallitseva järjestelmä on ns. tavanomainen tuotanto, sillä on oma historiansa ja sitä säätelee sekä lainsäädäntömme että taloudelliset, maantieteelliset rakenteemme. Esimerkkinä tuotantosuunnista naudanlihantuotanto sopii hyvin hieman pohjoisemmillekin leveyksille ja rehustuksessa luomu toimii ja ravinnekierto pysyy suljetumpana.

Edelleenkin luomusta muistetaan luomua ideologiana julistaneet ja terveysväitteillä ratsastaneet. Itselleni luomu edustaa tietynlaisten perusteiden pohjalta koottua kokoelmaa parhaita käytäntöjä, joita tietysti voi toteuttaa tavanomaisenkin tuotannon puolella. Myös luomutuotannossa ajurina täytyy olla taloudelliset toimintaedellytykset.

Väite 'Luomu ei ruoki koko maailmaa' on mielestäni yhtä absurdi kuin väite 'GMO-viljely voisi ruokkia koko maailman'. Luomun ei ole tarkoituskaan ruokkia koko maailmaa, vaan se on luonteeltaan paikallinen ja hajautetumpi järjestelmä. GMO sinällään taas ei yksin ratkaise ruoan tasaisempaa jakautumista maailmalla, vaan tähän liittyvät laajemmat taloudelliset ja sosiaaliset haasteet.

Luomu on nyt ottanut osuutensa myynnistä ja oikeuttanut oman paikkansa markkinoilla. Luomulle on tilausta eikä se ole keltään pois, vaan vaihtoehto tavanomaisen rinnalla. Luomuun osataan jo suhtautua kaikin puolin neutraalimmin ja myös hintapreemio on perusteltu.

Oma missioni tällä hetkellä on olla osallisena tämänhetkisen vallitsevan toimintajärjestelmän toimijana. Ruokajärjestelmän osallisten tulee realistisesti ymmärtää, mitkä ovat alan vallitsevat lainalaisuudet. Sitten voidaan tehdä valintoja.

Tällä viikolla mietin myös eläintensuojelujärjestöjen kannanottoa, että eläinten hyvinvointitoimet eivät ole olleet riittäviä. Perusteluina mm. tuotantoeläinten tilakysymys. Toisaalta eläinten hyvinvointitutkimus kannustaa havainnoimaan eläinten hyvinvointia eläimen käyttäytymisestä eikä pelkästään kiinteisiin olosuhteisiin perustuen.

Edelleen eläinten hyvinvoinnista hyvä indikaattori on myös tuottajan hyvinvointi. Tuottajankin tulee kokea työnsä mielekkääksi ja oikeutetuksi. Meitä lihansyöjiä kuitenkin riittää, tarvitsemme kotimaista lihantuotantoa. Sekä lihaketjun taloudellisia toimintaedellytyksiä että eläinten hyvinvointia kehitetään parhaiten jakamalla ajatuksia saman pöydän ääressä.